Kannattaako lukkarinrakkaus suomalaisia osakkeita kohtaan

Suomessa keskustelu käy kiivaana talouden surkeasta nykytilasta ja sen näkymistä, jotka eivät valitettavasti meidänkään silmissämme näytä ylen ruusuisilta. Kasvu on niukkaa, kulujen leikkaaminen on vaikeaa ja velkaelvytyksessäkin on omat riskinsä.

Koska poliittisen vaikuttamisen keinovalikoima jää useimmilla äänestämiseen, on hyvä idea miettiä sellaisia keinoja oman talouden turvaamiseen ja kohentamiseen, joihin pystyy itse vaikuttamaan. Pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen on erinomainen sellainen.

Suomalaisilla, kuten kaikilla muillakin, on sijoittajina omat erityispiirteensä. Arvostamme jostain syystä osinkoja ja edullisia ns. arvo-osakkeita. Pidämme tutuista kotimaisista nokioista, fortumeista ja sammoista. Ne tuntuvat turvallisilta, vaikkemme välttämättä niitä kovin syvällisesti tunnekaan. Suosimme kotimaista, joka on muuallakin maailmassa yleinen ilmiö (eng. home bias).

Jo ilman ensimmäistäkään sijoitusanalyysia voidaan kysyä onko kovin loogista keskittää sijoituksia (hurjimpien tapauksessa jopa kaikki sijoitukset) yhteen maahan siksi, että on sattunut syntymään siellä? Onko tärkeämpää itselle optimaalinen tuotto-riski-suhde vai jonkinlaisen kansallistunteen ylläpitäminen sijoitusten kustannuksella? Moni varmasti ajattelee, että iso suomiosakepaino on perusteltua informaatioedun kautta, mutta nykyaikaisen tiedonvälityksen aikana sen edun on vaikea nähdä olevan merkittävä. Myös piensijoittajat saavat mielestämme erittäin hyvää informaatiota ilmaiseksi tai vähintään kohtuuhinnalla.

Jos vähän analysoidaan, niin esimerkiksi USA:n osakemarkkinoiden arvo on selvästi yli puolet maailman osakemarkkinoiden arvosta. Muiden maiden osuus on muutama prosentti tai prosentin kymmenys per maa. Suomen pörssin arvo on noin 0,2 prosenttia maailman pörssien arvosta. Silti monet suomalaiset ovat päättäneet keskittää osakesijoituksistaan jopa kaiken juuri tuohon 0,2 prosenttiin maailmasta. Maailmassa on lähes 100 000 pörssiyhtiötä, Suomessa parisataa. Jää väkisinkin tunne, että aikamoisella varmuudella jotain missataan, jos koko salkku on Suomessa.

Välillä kuulee suomalaisten yritysten olevan tosiasiallisesti globaaleja ja siten globaalin hajautuksen saa myös sijoittamalla vain Suomen pörssiin. Siinä on toki perää, mutta silti Suomeen listatut yhtiöt altistuvat Suomen lainsäädännölle, verotukselle ja myös talouden suhdanteille. Suomen reunavaltiosijainti suhteessa muuhun Eurooppaan yhdessä pörssimme heikon likviditeetin kanssa jättävät myös osakkeemme kauaksi suurten globaalien sijoittajien tutkalta vähentäen niiden kysyntää.

Tärkeä aspekti on myös Suomen pörssin yksipuolisuus. Meillä on vain hyvin vähän yhtiöitä perinteisesti hyvää tuottoa tehneiltä toimialoilla kuten teknologia, kuluttajabrändit ja terveydenhuolto. Harvalukuisen joukon lupaavimmat yhtiöt tulevat vieläpä ostetuksi pois harmillisen aikaisessa vaiheessa. Konepajoja ja metsää meillä riittää, mutta niistä on vaikea koostaa osakesalkkua, joka pärjäisi globaaleille huippuyhtiöille pitkässä juoksussa.

Yksi looginen selitys suomalaisten kotipörssiin nojaavalle sijoitustyylille voisi olla myös riskejä karttava luonteenlaatumme. Parempi pyy pivossa kuin…

Historiallisesti Suomen pörssi on toki toiminutkin, mutta kone alkaa yskiä. Viime vuosina turvallisuushakuisuudesta on maksettu kovaa hintaa menetettyjen tuottojen muodossa, kun innovaatiot ja teknologinen kehitys tapahtuu aivan jossain muualla kuin Suomessa. Historiallisesti katsottuna ulkomaisiin osakkeisiin hajauttaminen ei ole myöskään aina ollut edes mahdollista, jonka jälkeen se oli pitkään hankalaa ja/tai kallista, mutta nykypäivänä Microsoftin ostaminen on aivan yhtä helppoa ja myös saman hintaista kuin Nokian.

Suomalaisen sijoittajan kokonaisriskin hajautus puoltaa myös osakesalkun hajauttamista ulkomaisiin osakkeisiin. Monilla on kotia, kesämökkiä, omaa yritystä ja muuta Suomessa suomalaisella maaperällä alttiina Suomen talouden suhdanteille, lainsäädännölle ja verotukselle. Osakesalkulla saa globaalia tuotto-riski-suhdetta melko lailla helpommin hankittua kuin kiinteällä omaisuudella. Oikein, tai edes suurin piirtein oikein tehtynä se parantaa sijoittajan kokonaisuuden tuotto-riski-suhdetta erittäin suurella todennäköisyydellä. Rahasi voivat tehdä puolestasi töitä yhtä hyvin aasialaisella mikrosirutehtaalla ja kanadalaisella rautatiellä, kuin Espoon Keilaniemessä. Aasiassa tai Kanadassa olevaan liiketoimintaan eivät nimittäin Suomen talouden ongelmat vaikuta millään tavalla.

On erittäin kannattavaa herätä kotimarkkinaharhan unesta ja tutustua laajemmin Suomen ulkopuolisiinkin sijoitusmahdollisuuksiin. Tai vähintäänkin tiedostaa kokonaisuus ja riskit, jos kaikki munat ovat samassa korissa. Tunne ”tutusta ja turvallisesta” ei ole mikään tae siitä, että yhtiö on hyvä sijoitus, vaikka miten naapuri on siellä töissä ja kertoo hommien luistavan konttorilla.

Hajauttaminen on sijoittajan ainoa ilmainen lounas. Maailman osakkeisiin tutustuminen ja niihin sijoittaminen on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan. Meidän tapamme sijoittaa globaaleihin osakeisiin löytyy täältä.