Hajautus tulee optimoida, ei maksimoida

Kokemuksemme mukaan hajauttaminen on sijoittajille vaikea laji. Huono hajautus mielletään melko yleisesti hajauttamisen puutteeksi, mutta väittäisimme yhtä yleisen hajautusvirheen olevan liiallinen hajautus.

Sijoittamiseen perehtyneet tietävät Nobelillakin palkitun Harry Markovitzin modernin portfolioteorian. Teorian mukaan hajauttaminen useampaan arvopaperiin kannattaa, koska se pienentää riskiä (lue: pienentää tuottojen keskihajontaa) pienentämättä tuotto-odotusta juurikaan. Jotkut eivät kuitenkaan ehkä tiedä tai muista, että saman teorian mukaan hajauttaminen hyödyttää vain tiettyyn pisteeseen. Se piste tulee vastaan yllättävän nopeasti.

Kuva 1. Markovitzin portfolioteorian hajautushyöty havainnollistettuna.

Salkun tuoton keskihajonnan (pystyakseli) ja salkussa olevien osakkeiden määrän (vaaka-akseli) suhdetta kuvaavasta graafista huomaamme, että jo noin 25 osakkeen kohdalla hajautushyöty on käytännössä saavutettu. Jäljelle jäävästä ns. markkinariskistä ei pääse hajauttamalla eroon, vaikka ostaisi salkkuun jokaista osaketta maailmassa.

Saman asian toinen näkökulma on se, että koska tuottojen takia sijoittamista ylipäätään tehdään, on hyvä että salkussa on riskiä. Ilman riskiä ei nimittäin ole tuottojakaan. Siksi riskin loputon minimointi ei ole edes rationaalinen päämäärä sijoittamisessa.

Tarkastellaan osakesalkun hajauttamista konkreettisesti. Kun kerran 25 osakkeen jälkeen täysi hajautushyöty on saavutettu, miksi omistaa 50 osaketta? 70 osaketta? Moni salkunhoitajien osakevalintoihin perustuva osakerahasto omistaa jopa 100 osaketta. Miksi?

On selvää, että mihin tahansa salkkuun ostetaan ensiksi paras idea, sen jälkeen toiseksi paras idea jne. Kyseenalaistamme mitä lisäarvoa esimerkiksi 85. paras idea salkkuun enää tuo, kun hajautushyödytkin loppuivat jo noin 60 osakevalintaa aikaisemmin. Lisäksi sijoittajillakin on rajansa. Miten hyvin voi salkkunsa 85. osaketta edes tuntea ja millä ajalla sen liiketoimintaa ehtiä riittävästi analysoimaan? Käytännössä osakevalintoihin pohjautuva sijoittaminen on tutkimustyötä. Mitä useampia tutkimuskohteita on sitä vähemmän kuhunkin kohteeseen on aikaa käytettävissä. Kun lähestytään jopa sataa osaketta, tulee mielestämme aiheelliseksi pohtia mitä järkeä siinä enää on. Rahaston asiakkaan kannalta pohdinta on myös se kannattaako ylihajautetusta salkusta enää maksaa aktiivisen rahaston palkkioita. Lähes saman lopputuloksen saattaisi jo saada palkkioltaan alhaisemmalla indeksirahastolla.